Chapter Text
Oli kylmä syksyn ilta ja koira kirjoitteli tulevaa kappalettaan eräälle keikalle. Kappale oli vain suuri läppä, mutta koirasta oli kiva leikkiä sanoilla. Tuskin siitä suurta hittiä tulee, koira pohdiskeli. Hän kuulusteli sanoja: "En pasko lattialle koska en oo koira". Viisasta, hän tokaisi. "Ei kiinnosta tytöt, sosiaalisuus tai muu sellanen" koira tiesi, että kaikki ottaisivat nämä sanat vitsinä, jonain mikä ei ole totta. Refrenssinä Justimusfilmsin kappaleeseen. Mutta nämä sanat piilottelivat jotain suurempaa takanaan. Hän ei todellakaan ollut kiinnostunut tytöistä. Kaikkein räppäreiden unelma olisi monta isotissistä ja -perseistä muijaa jokaiselle sormelle, mutta koira ei halunnut sitä. "Tää muija halus mua, mä sanoin et ei onnistu. Se näytti ihan kalalt, mä en tiiä mist se on ongittu" kertoi eräästä naisesta, joka oli ihan umpi-ihastunut häneen jokin tovi siten. "Se näytti ihan kalalta..." koira hyräili.
Pari viikkoa hän vielä kikkaili melodian kanssa, ja sai tehtyä beta-version kappaleesta. Mutta siitä puuttui jotain, kappaleen lopussa oli hiljainen kohta, jossa taustalla kaikuin vain kappeleen sanoja. Se kohta kuulosti tyhjältä koiran mielestä, sanojen hiljainen toisto ei sovi siihen, ei. "Keksi jotain luovaa" koira tuskaili itselleen. Koira yritti ja yritti olla luova, mutta luovutti, ja päätti lähteä Tampereen keskustaan riehumaan.